Haastattelussa: Kirsi Kaikkonen
Keskiviikkona alkaa Saksan Salzgitterissä kamppailu Mastereiden Euroopan mestaruuksista. Kirsi Kaikkonen lähtee kisoihin puolustamaan kahden vuoden takaista FP50-luokan mestaruuttaan.
“Tämä on minulle kauden tärkein kisa. Pari viikkoa on ollut pientä terveysongelmaa, niin tällä hetkellä on lähinnä ajatuksena, että kunhan pystyisin heittämään kunnolla kaikki neljä kierrosta. Mutta sellaista tämä masters-urheilu tahtoo vähän olla, Kaikkonen naurahtaa.
“Olen hallitseva viisikymppisten Euroopan mestari, ainakin vielä tällä hetkellä”.
Menestystä myös maailmanmestaruustasolla
EM-kisojen lisäksi Kaikkoselle on kertynyt kokemusta myös Mastereiden MM-kisoista. Tänä kesänä hän oli Yhdysvalloissa Minnesotassa järjestetyissä kisoissa FP55-luokan pronssilla. Vuonna 2024 MM-kisat pelattiin puolestaan Kansasissa, jossa Kaikkonen nappasi FP55-hopeaa. Kaikkonen kehuu MM-kisareissut mukaviksi kokemuksiksi, mutta pienen kritiikin hän myös heittää ilmoille.
“Kahdelta kesältä on nyt kokemusta MM-kisoista, mutta tahtoo olla vähän niin, että meidän vanhempien naisten radat ovat just sellaisia lyhyempiä neppiratoja. En ole oikein ikinä tykännyt sellaisista, joissa lähipeli korostuu. Lähestymisheitot ja putit jos osaat, niin pärjäät hyvin, ja ne eivät ole koskaan ole olleet bravuurini”, Kaikkonen toteaa.
“Nyt Saksassa EM-kisoissa näyttäisi olevan vähän pitempää väylää ja kaikki par3-väylätkin ovat itse asiassa aika pitkiä. Avoimempaa puistoradan tyylistä vaikuttaisi olevan, mutta puskat ovat todella anteeksiantamattomia, käytännössä kuin vihreät seinät”.
Huima määrä Suomen mestaruuksia
MM- ja EM-menestyksen lisäksi Kaikkonen tunnetaan myös aikamoisesta mestaruusmäärästään SM-kisoissa. Kaikkonen avasi aikanaan SM-menestyksensä voittamalla FP40-luokassa SM-pronssia vuonna 2017. Tämän jälkeen hän on takonut FP50-luokassa peräti kuusi Suomen mestaruutta (2018-21 ja 2023-24). Lisäksi hänellä on muun muassa useita SM-mitaleita parifrisbeegolfista FP40-luokassa.
FP50-luokassa hän on jäänyt vain kahdesti hopealle – vuonna 2022 sekä tämän vuoden elokuussa. Muutama viikko takaperin Saarijärvellä pelatuissa SM-kisoissa Kaikkonen näytti pitkään olevan kiinni jälleen yhdessä mestaruudessa, mutta Heli Jylhä kiri lopussa takaa rinnalle ja lopulta ohi sudden deathin jälkeen.
“Ei jäänyt hampaankoloon. Helillä oli niin tasaista tekemistä ja heitot hyvällä mallilla, että hattu päästä hänelle. On hienoa lähteä nyt EM-kisoihin, kun meillä on niin hyvä joukkue kasassa viisikymppisissä. Vaikka toisiamme vastaan kisaammekin, niin tiiminä mennään ja kannustetaan toisiamme”, Kaikkonen sanoo.
Myöhäinen herääminen kilpailemiseen
Kaikkonen on harrastanut frisbeegolfia jo noin 15 vuoden ajan, mutta ensimmäiset viralliset kilpailunsa hän heitti kuitenkin vasta vuonna 2017. Myöhäinen herääminen kilpailemiseen ei ole estänyt häntä menestymästä, mutta on jälkikäteen hieman harmittanutkin.
“Turhan myöhään lähdin kilpailemaan. Heitin tosi monta vuotta pitkin metsiä, enkä aina laskenut tuloksiakaan. Vuonna 2016 menin sitten Lady Tourin kilpailuun ja onneksi uskaltauduin. Seuraavana kesänä hommasinkin jo lisenssin ja aloitin kilpailemisen virallisemmin. Kilpaileminen on se lajin suola”.
Kaikkonen on tehnyt pitkän uran yrittäjänä, mutta viime vuosina työpuoli on muuttanut hänen arjessaan muotoaan ja aikaa on raivattu enemmän frisbeegolfille. Laji vetää edelleen lujaa puoleensa ja viehätys ei ole kadonnut 15 vuodenkaan jälkeen.
“Hierojayrittäjänä olin monta vuotta, mutta nyt olen vähän vähentänyt sitä puolta ja teen 50 prosentin työajalla lähihoitajan töitä. Korona-aika vähän muutti aikanaan työnkuvaani. Kesäisin en tee hierontakäyntejä lainkaan, ne lisääntyvät taas syksyä kohti. Muu aikani menee sitten heittämiseen”, Kaikkonen kuvailee.
“Pidän enemmän metsäradoista ja kun saat kiekon luovimaan eteenpäin sieltä puiden välistä, niin se on vain niin kivan näköistä. Kotiradalla on saattanut tulla tällä kaudella jollekin väylälle pisin avausheitto ikinä. Kiva huomata, että vielä näin vanhoilla päivilläkin tulee kehitystä. Vuosi kerrallaan menen frisbeegolfissa ja elämässä muutenkin. Niin kauan heitellään, kun vaan paikat kestävät”.
Teksti: Markus Viljanen
