Haastattelussa: Fysiikkavalmentaja Joonas Merelä

Disc Golf Team Finland aloitti talven leiritykset marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun maajoukkueväki kokoontui Eerikkilän urheiluopistolle. Leireillä, ja myös niiden ulkopuolella maajoukkueen pelaajistolla on käytössään muun muassa fysiikka- ja henkistä valmennusta.

Maajoukkueleirien fysiikkavalmennuksesta vastaa Joonas Merelä, jolla on laaja työkalupakki pelaajien auttamiseen ja kehittämiseen.

“Leirillä tehtiin testejä, jotka päivitettiin viime vuoden pohjalta. Perjantaina oli viiden testin testipatteristo, missä mitattiin ketteryyttä ja nopeusvoimaa. Sunnuntaina oli sitten voimatestejä”, Merelä kertoo.

Merelä valmistui urheiluhierojaksi vuonna 2012 ja oli vuosina 2011–2015 muun muassa jääkiekkovalmennuksen parissa. Opintojaan hän jatkoi käytyään läpi osteopaatin koulutuksen vuosina 2016–2020. Lisäksi hän on syventänyt tietämystään ja osaamistaan myös valmentamisesta, urheiluvammoista, biomekaniikasta ja urheilijan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

“Osteopaattikoulusta ei suoraan valmentajia valmistu, vaan enemmänkin tuki- ja liikuntaelinpuolen ammattilaisia, joten olen lähtenyt opiskelemaan valmennuspuolta. Opiskelin ensin fysiikkavalmennuksessa pari jatkokoulutusta ja sitten myös liikuntalääketieteen ja valmennusopin jatko-opintoja Kotkan ammattikorkeakoulussa”.

“Olen ollut paljon mukana myös lajivalmennuksessa. Heittämisestä, heiton ymmärtämisestä ja taidon harjoittamisesta alkaa olla jo aika syvällinen tieto”, Merelä lisää.

Frisbeegolf on ottanut viime vuosina isoja askeleita kohti ammattimaisempaa tekemistä. Kilpailuiden videotuotanto kehittyy hurjaa vauhtia, palkintorahat kasvavat ja tietoisuus lajista lisääntyy mediassa. Myös pelaajien taso nousee, joten menestyäkseen pitää tehdä jatkuvasti enemmän töitä. Merelä näkee frisbeegolfin huippu-urheiluna siinä, missä minkä tahansa muunkin lajin.

“Jokaisessa lajissa on sama asettelu. Jääkiekossa esimerkiksi voi harrastella pipolätkää ja sitten toisessa ääripäässä on NHL. Huippu-urheilu on huippu-urheilua, jossa tulokset ratkaisevat, laji kuin laji. Huippupelaajamme ovat päämäärätietoisia, sitoutuneita harjoitteluun ja tavoittelevat omia unelmiaan.”

Jokaisella lajilla on totta kai omat erityispiirteensä, jotka tulee hallita pärjätäkseen. Pohjien tulee olla kunnossa, mutta lopulta yksilölliset ominaisuudet ja hyvin tehty työ ratkaisevat.

“Peruskunnon pitää olla hyvällä mallilla, sillä se on suorittamisen pohja. Frisbeegolf on nopeusvoimalaji, joten nopeusvoima on tärkein elementti. Maksimivoima toimii kuitenkin pohjana niin nopeudelle kuin kestävyydellekin. Kestävyyttäkin tarvitaan, kun kaudella tulee paljon heittoja ja toistoja. Kropan pitää sietää rasitusta. Fyysisellä puolella taas tärkeää on hyvin suunniteltu yleis- ja lajivoimajatkumo, mikä ottaa huomioon yksilön kehityskohteet”, listaa Merelä.

“On todella yksilökeskeistä, mitä ja mihin panostaa. Ikä on yksi vaikuttava tekijä. Nuoremmilla pelaajilla ei ole vielä niin paljoa harjoittelukokemusta fyysisellä puolella, joten yleisiä motorisia taitoja painotetaan enemmän kuin kokeneemmilla heittäjillä, jos perusliikkumistaidot ovat hallussa. Kokeneimmilla pelaajilla, joilla on jo vuosien harjoittelun kokemus, spesifisyyden aste voi olla vähän korkeampi”.

Frisbeegolfissa on noussut esiin harmillinen lieveilmiö, johon on tartuttu myös mediassa. Nuoret pelaajat heittävät niin paljon ja innokkaasti, että oman kropan huolto jää vähemmälle huomiolle, mikä johtaa ennen pitkää esimerkiksi selkäongelmiin.

“Aiheesta on tullut paljon keskusteltua ja näitä on tullut paljon vastaan. Jos tulee tarpeeksi kauan kiertoliikettä, eikä keho ehdi parantumaan, niin jo se voi pelkästään aiheuttaa luun väsymisen. Kasvavalla nuorella kroppa on kovilla, kun pituutta tulee ja keho muokkaantuu. Siinä vaiheessa pitäisi olla erityisen tarkkana ja ehkä laskea harjoituksen tehoa ja panostaa monipuolisuuteen. On vielä tekemistä, että saisi asiasta informaatiota nuorten ja seurojen suuntaan”.

“Yksipuolinen, pitkään jatkuva tekeminen, jossa kuormituksen ja palautumisen suhde ei kohtaa, voi altistaa vammoille”.

Teksti: Markus Viljanen

Lauri Lehtinen