Haastattelussa: Joona Heinänen
Jotkut pelaajat tekevät lopullisen läpimurtonsa vasta hieman vanhemmalla iällä. Yksi heistä on kuluvalla kaudella useita huippusijoituksia napsinut Joona Heinänen. 33-vuotiaalta Heinäseltä löytyy toki SM-hopea jo viiden vuoden takaa, mutta taso on noussut lähivuosina myös kansainvälisen tason kilpailuissa.
Heinänen teki ensimmäisen, useamman kilpailun kattaneen matkan Yhdysvaltoihin jo keväällä 2020, mutta tällä ja viime kaudella hän on kiertänyt kilpailuja tiuhempaan tahtiin. Vuonna 2023 Heinäselle kertyi Yhdysvalloissa alkukauden puolella kymmenen kilpailua ja syksyllä lisäksi vielä USDGC. Parhaimmat sijoitukset olivat tuolloin Austin Openin kymmenes ja Champions Cupin 13. sija. Tulosta tuli, mutta tuolloin Heinänen oli vasta totuttelemassa uusiin ympäristöihin.
“Olihan se viime vuoden alku aika erilaista, mitä oli aikaisemmin tottunut tekemään. Olimme Yhdysvalloissa kolme kuukautta putkeen ja kilpailuja kertyi kymmenen. Kaikki radat ovat uusia ja joka viikko vaihdat paikkaa. Pitää harjoitella radat ja pelata vielä hyvin, niin sen huomasi viime vuonna, että joissakin kisoissa pelikirja ei ollut niin hyvä”, Heinänen toteaa.
“Joissakin kisoissa tuntui, että pari väylää menee todella huonosti ja kun Pro Tourilla pelaat parikin väylää heikosti ja häviät sen 6–7 heittoa, niin sijoitus muuttuu äkkiä parikymmentäkin sijaa. Kilpailu on erittäin kovaa.”
Heinänen aloitti myös tämän vuoden kilpailukauden Yhdysvalloista. Huhti-kesäkuun aikana tilille kertyi seitsemän kilpailua, mutta Cascade Challengen neljättä sijaa lukuun ottamatta tulokset eivät olleet aivan sitä, mitä Heinänen ehkä itseltään odotti. Varsinkin kauden avaus Jonesboro Openissa oli haastava, mistä tuloksena oli vasta 86. sija.
“Jonesborossa oli todella kovat tuulet ja varsinkin, kun suoraan hallikaudelta meni sinne, niin oli todella haastavaa. Tuli paljon arviointivirheitä. Kevään kiertueella tuli muutamia onnistumisiakin, ettei se pelkkä farssi ollut. Enemmän olisi toki toivonut tasaisempaa tekemistä, ettei yhtenä viikonloppuna olisi 15:s ja toisena sijalla 50.
Huippusijoitus Virossa ja voitto Ruotsissa
Kevät ja Yhdysvallat jäivät taakse ja kun kesäinen aurinko alkoi Euroopassakin lämmittää, alkoi myös Heinäsen vire kohentua. Tämän vuoden heinäkuussa Heinänen voitti uransa toisen SM-mitalin, kun hän otti Sipoossa SM-kisoissa pronssia.
Heinäkuun lopussa Heinänen suuntasi muiden maailman huippujen ohella Viroon European Disc Golf Festivalin tunnelmiin. Näyttävin puittein järjestetty turnaus oli Heinäselle pelillisesti menestys, kun hän oli parhaana eurooppalaisena kilpailun kolmas, edellään vain lajin supertähdet Ricky Wysocki ja Paul McBeth.
“Tapahtumana se oli aivan uskomaton, enkä ole vastaavaa koskaan aiemmin nähnyt. Kisoissa on nykyään paljolti trendinä, että kierroksen päätyttyä 18. väylän korilla annetaan palkinto voittajalle, ja se on siinä. Oli hienoa päästä palkintopallille, kun palkintojenjako ja järjestelyt yleisesti olivat niin hienot. Se oli ehkäpä menneen kesän hienoin juttu, vaikka kauden aikana yksi voittokin tuli.
Tuo voitto irtosi Ruotsissa Järva Openissa vain viikko Viron-reissun jälkeen. Heinänen heitti läpi kilpailun tasaisen kovalla tasolla ja otti voiton peräti viiden heiton erolla ennen Joonas Aaltoa. Kyseessä oli Heinäsen ensimmäinen voitto sitten toukokuussa 2022 Heinolassa pelatun Pro Tourin osakilpailun.
“Voittaminen tuntui hyvältä. Tavoite tälle vuodelle oli, että jonkun voiton saisin. Se oli samalla tietynlainen helpotus, kun näin, että pystyn myös voittamaan kilpailuja, enkä ole jäänyt polkemaan paikalleni. Loppukaudesta tuli sellainen hyvä ja rauhallinen vire pelaamisen”, Heinänen kuvailee.
“Pyrin, että olisin lähes joka viikonloppu taistelemassa siellä korkealla”
Heinänen ei keskity sen pahemmin muiden tekemisiin tai suorituksiin kilpailussa, vaan keskittyminen on omassa tekemisessä. Vaatimustaso on asetettu korkealle ja hän toteaakin olevansa “aika perfektionisti, joka ei tyydy vähään”.
“Olin panostanut talven aikana paljon ja odotinkin, että voisi tulla hyviä tuloksia. Tänä vuonna niitä on tullutkin, mutta myös huonoja sijoituksia, joista haluaisin päästä eroon. Mietin miltä itsestäni tuntuu, ja arvioin kisoja sen mukaan. Yleensä, jos tuntuu, että on pelannut hyvin, niin sijoituskin on sen mukainen. Jos tulee paljon virheitä, eikä heitto tunnu hyvältä, niin sitten ei olla kärkipäässä. Pyrin, että olisin lähes joka viikonloppu taistelemassa siellä korkealla. Se on seuraava tavoitteeni.”
Heinänen lukeutuu 33-vuotiaana lajin “senioriosastoon”, sillä huipulle ilmestyy vuosi vuodelta enemmän pelaajia, jotka ovat erittäin taitavia jo varsin nuorella iällä. Viimeisen reilun kolmen vuoden aikana Heinänen on voittanut SM-pronssin lisäksi kaksi EM-pronssia ja näyttänyt myös rapakon takana taitonsa. Lajitaidot ovat kehittyneet, mutta niin on myös mentaalipuoli.
“Yksi iso asia on ollut se, että on tajunnut voivansa kilpailla ketä tahansa vastaan. Kun sen ymmärtää, niin uusia mahdollisuuksia avautuu. Näen, että pystyn kehittymään lajiominaisuuksissakin vielä paljon, varsinkin kämmenheitossa”.
Heinänen on pystynyt sovittamaan työnsä hyvin frisbeegolfin oheen ja kesät onkin nykyään pyhitetty vain kilpailuissa kiertämiselle. Kauden päätyttyä on aika taas laittaa erilaiset työrukkaset käteen.
“Rakennusalan hommia olen tehnyt ja työajat ovat olleet aika vapaat, mikä on sopinut minulle hyvin. Pomo on ollut myös ymmärtäväinen. Kiireisimmän kisakauden aikana olen yleensä ollut tekemättä töitä keväästä alkusyksyyn. Kilpailujen loppuessa alkavat sitten myös täysipäiväiset työt”.
“Haluaisin nähdä potentiaalini, jos pystyisin keskittymään pelkästään frisbeegolfiin. Täysipäiväisen frisbeegolfammattilaisen mahdollisuus kyllä kiinnostaisi. Kumminkin ikää jo on, niin elän tavallaan hetkessä kausi kerrallaan. Täytyy pitää fyysistä kuntoa yllä, sillä mitä enemmän tulee ikää, niin loukkaantumisille saattaa alkaa olla alttiimpi. Teen parhaani, koitan harjoitella, ja katson mihin se riittää”, Heinänen päättää.
Haastattelu tehty ennen kauden päätöskilpailua, USDGC:tä. Kauden päätöskilpailussa Heinänen sijoittui sijalle 7. joka on hänen uransa paras sijoitus Major-arvoturnauksessa.
Teksti: Markus Viljanen