Haastattelussa: Jenni Engström

Viime vuosi toi suuria muutoksia Jenni Engströmin frisbeegolfin sykkeessä etenevään kalenteriin, kun hänen perheeseensä syntyi toinen lapsi. Vuonna 2023 Engström heittikin vain viisi kilpailua, mutta talven lähestyessä hän palasi aktiivisen harjoittelun pariin jälleen intoa puhkuen.

“Tämän kauden off seasonilla tein ikään kuin paluun ja lähdin taas ihan satanolla treenaamaan. Etenin treenisuunnitelman mukaan ja tein monipuolisesti niin lajitreeniä kuin fysiikkaakin. Kaikki lähti hyvin rullaamaan”, Engström kertoo.

Viime vuonna kilpailuja oli vähän, mutta yksi niistä oli sitäkin merkittävämpi, kun Engström edusti Suomea elokuussa Tallinnassa järjestetyissä EM-kisoissa. Lähtökohta arvokilpailuihin ei ollut optimaalisin ja alla oli kisoistakin lähes kolmen kuukauden tauko, mutta sijoitus oli silti varsin mainio 14:s.

“Perheenlisäyksen vuoksi en ollut juuri muuten kisannut, mutta sain EM-paikan ja lähdin totta kai pelaamaan. Hieno tapahtuma, hyvä rata ja upea paikka. Se oli samalla ensimmäinen kertani Virossa ikinä. Sen verran kiva kokemus oli, että pitää lähteä tänä vuonna heinäkuussa Viroon pelaamaan European Disc Golf Festivaliin”.

Engströmille on kertynyt pitkän uran aikana useammatkin arvokilpailut. Menestyksekkäimmät hetket ovat olleet vuonna 2014 Sveitsissä voitettu Euroopan mestaruus sekä vuonna 2016 Oulussa voitettu EM-pronssi. Hän on nähnyt muutoksen tuulet, kun lajin arvokisat ovat menneet kohti suurempaa kokoluokkaa.

“Hirveästi en enää Sveitsin kisojen pelistä muista, joitain yksittäisiä väyliä toki. Paremmin ovat muistissa EM-kotikisat Oulussa vuonna 2016. Laji on mennyt eteenpäin. Viime vuonnahan Tallinnan kisat olivat jo iso urheilutapahtuma, missä oli esimerkiksi pääsymaksuja, yleisöystävällinen ratasuunnittelu sekä kaikki muu oheistoiminta kisan ja pelaamisen ympärillä, mikä nosti arvokisatapahtuman hienoksi uuden kokoluokan tapahtumaksi. Nykyään kaikki isommat kisat myös taltioidaan, joten muutos on ollut iso”.

Talven harjoittelu sujui Engströmiltä muuten mukavasti, mutta tammikuussa puhkesi paha tenniskyynärpää, mikä on haitannut tekemistä ja hän on joutunut etenemään monesti käden ehdoilla. Tämän vuoden kilpailukauden Engström avasi toukokuussa Jämijärven Pro Tourilla, mutta kisa päättyi keskeytykseen.

“Keskeytin juurikin tuon kyynärpään takia. Kisa tuntui tosi hyvältä ja pelasin puolitoista kierrosta, mitkä pystyin kunnolla pelaamaan. Harmillisesti se päättyi niin, mutta sitten tehtiin kuntoutusta ja seuraavalla viikolla jatkettiin hommia”, Engström toteaa.

Jämijärven jälkeen Engström oli Nokia Openissa neljäs ja Oulun Pro Tourilla toinen. DGPT-osakilpailuissa hän oli Heinola Openissa 11:s ja sijoittui Turku Openissa 13. sijalle. Viimeksi mainituissa kovemman tasoluokan kisoissa Engström oli varsin tyytyväinen suoritustasoonsa, vaikka kunto ei olekaan vielä paras mahdollinen.

“Heinolan ja Turun tulokseen täytyy olla tyytyväinen, en voi väittää muuta. Molemmissa oli kaksi kierrosta todella hyvää ja sellaista minun tasoistani peliä. Jokainen kisa on ollut vähän sellainen, että käden tilanne on vaikuttanut kolmannen kierroksen heittämiseen. Rasitus on vaikuttanut puristusvoimaan ja käden ojentamiseen”.

“Olin viime vuoden pitkälti pois ja tuntuu, että tämä laji on mennyt aivan älyttömästi eteenpäin. Mikään ei tule ilmaiseksi. Täytyy tehdä töitä, jos haluaa pysyä kärkinaisten perässä. Se on toki vain hienoa, että näin on käynyt”, Engström mainitsee.

Kuluva vuosi on Engströmin pitkällä uralla jo 12. kilpailukausi. Aikoinaan EM-tasolla voitetut mitalit olivat yksi motivoiva tekijä kilpailuhenkisen heittäjän uran jatkumisen kannalta. Elämänmuutokset ovat tuoneet vuosien aikana taukoa lajista ja töitä saa paiskia, että pysyy mukana kehityksessä, mutta kilpailuista sivuun siirtyminen ei ole käynyt mielessäkään, niin paljon hän niistä nauttii.

“Olin varmaankin parhaimmillani vuoden 2016 aikoihin. Sillä kaudella olin podiumilla jokaisessa kisassa, minkä pelasin ja voitin myös Pro Tourin kokonaiskilpailun. Kun voittaa, menestyy ja pysyy kärkiryhmissä, niin sitä ajattelee, että pystyn vielä vähän parempaankin. Ehkä se on sitä urheilijaminääni, että haluaa voittaa itsensä ja nälkä kasvaa syödessä. Haluan tehdä tätä niin kauan, kun pystyn pelaamaan suhteellisen korkealla tasolla. Sitten, kun aletaan olla aina siellä häntäpäässä, vaikka olisi treenannut, niin ei taida motivaatio enää riittää”.

“Nykyään treenaaminen ja reissaaminen ei ole enää niin päivänselvää, vaan se vaatii paljon organisoimista. Ei ole pelkästään minusta kyse tässä elämässä, vaan on pari lastakin ja työ hoidettavana. Perheeni on silti paljon tukena ja mukana, jotta pystyn tätä edelleen tekemään”, hän kiittelee.

Paljon on jo takanapäin, mutta mitä 39-vuotias Engström haluaa vielä tulevaisuuden kilpailuilta ja lajilta ylipäätään?

“Haluaisin vielä voittaa jotain isompaa. En tiedä mikä tämä ”isompi” voisi olla ja onko se kansallisella vai kansainvälisellä tasolla, mutta jotain merkittävämpää haluaisin vielä saavuttaa. Aikoinaan tavoitteeni oli aina vain voittaminen, kun menin kisoihin. Nykyään lähden hakemaan enemmänkin oman tasoni voittamista. Tiedän, ketkä tulevat todennäköisesti olemaan minua parempia, mutta tavoite on olla lähellä heitä”, Engström tuumaa.

“Joskus, kun vähennän kisaamista tai lopetan sen kokonaan, niin tuotantopuoli kiinnostaisi. Voisin toimia selostajana ja/tai asiantuntijana näissä naisten kuvioissa ja olla edistämässä näkyvyyspuolta. Luulen, että minulla voisi olla sinne annettavaa. Frisbeegolf tulee olemaan elämässäni aina jollain tavalla”.

EM- ja SM-mitaleja on jonoksi asti, mutta Engström on ehtinyt käydä usein keskusteluja itsensä kanssa siitä, olisiko jotain voinut tehdä eri tavalla, jotta erilainen polku lajin parissa olisi ollut mahdollinen.

“Olen jossitellut vuosikaudet, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta olisin voinut tehdä tätä ammattilaisena. Olen aina tehnyt päivätyötä ja saanut leipäni muulla työllä ohessa. Toki tukijoita ja sponsoreita on ollut urallani mukana, mutta olen tehnyt tämän aina itse ja itselleni”.

“Olin 26-vuotias, kun ylipäätään aloitin koko lajin. Tulin mukaan, kun frisbeegolf oikeastaan vasta lähti nousuun. Vuosina 2015–18 oli lajin suurin harppaus, jolloin olin ollut jo pitempään mukana ja voittanut aika paljon. Olin todella ajoissa mukana, mutta toisaalta olen ajatellut olleeni jonkinlainen suunnannäyttäjä”, Engström päättää.

Teksti: Markus Viljanen. Haastattelu tehty ennen 2024 SM-kilpailuja.