Haastattelussa: Heidi Laine
Ensimmäinen kausi ammattilaisena ja tulosta syntyi heti vakuuttavasti läpi vuoden. Heidi Laineen viime kausi piti sisällään viisi voittoa ja lisäksi kuusi palkintopallipaikkaa. Kausi oli erilainen aiempiin verrattuna, sillä keskittyminen oli ensimmäistä kertaa pelkästään frisbeegolfissa. Tämä näkyi kisatulosten ohella tavallisessa jokaviikkoisessa arjessa.
“Oli oikeasti aikaa treenata. Ennen olin kahdeksan tuntia päivästä töissä ja kun yritti sitten illalla treenata, niin aika oli rajallinen Nyt sain tuon ajan käytettyä harjoitteluun, ja sitä sitten tehtiinkin viitenä päivänä viikossa. Se, mikä myös lisääntyi, oli lepo, kun oli aikaa palautua treeneistä”, Laine kuvailee muuttunutta elämäänsä.
“Kilpailukaudella kisojen välissä joku päivä oli ihan lepopäivä, mutta välillä kävin rullahiihtämässä tai juoksemassa lenkin. Siihen lisäksi myös voimatasojen ylläpitoa kuntosalilla ja heitto- ja puttitreenejä. Ylläpidettiin sitä taitoa ja osaamista, mitä oli talven aikana saatu”.
Kauden aloitus Yhdysvalloissa, huippumenestys keskikesällä Euroopassa
Laine aloitti viime kautensa pelaamalla Yhdysvalloissa huhtikuussa neljä kilpailua. Kauden avauksena toiminut Music City Open oli heti onnistunut, kun tuloksena oli kahdeksas sija. Muissa kilpailuissa Laine oli 11:s, 18:s ja yhdeksäs.
“Kausi lähti liikkeelle superhyvin. Olin juuri vaihtanut Clash Discsille ja treenannut pelkästään hallissa. Sitten lähdin Yhdysvaltoihin kokeilemaan, että miten uudet kiekot lentävät ulkona. Ei ollut mitään odotuksia ja osasin pelata paineettomasti”.
Toukokuussa Laine oli Kööpenhaminassa kolmas ja nappasi voitot Belgiasta ja Talin Pro Tourilta. Hyvä suoritustaso jatkui Nokia Openin voitolla, Tyyni Openin kakkossijalla ja kovatasoisen, Norjassa pelatun PCS Openin neljännellä sijalla.
Kauden suurin jättipotti jysähti kuitenkin Nokialla heinäkuun major-turnauksessa European Openissa, jossa Laine oli toinen, edellään ainoastaan ylivoimaisesti voittanut Kristin Tattar.
“En seurannut finaalipäivänä tuloksia, kun olin kakkoskortissa. Keskityin pelaamiseen ja ajattelin vain, että pystyisin parantamaan aiempia sijoituksiani. Olin tyytyväinen siihen, mitä tein, enkä tajunnut sen riittävän tuohon. Finaalikierroksen lopussa oli ukkostauko, minkä jälkeen mentiin takaisin sinne kaatosateeseen pelaamaan. Tiesin pelanneeni hyvin, mutten sitä kuinka hyvin. Kakkossijani varmistui sitten, kun kärkiryhmä tuli maaliin”, Laine muistelee.
Vain kaksi viikkoa European Openin jälkeen uran ensimmäinen Suomen mestaruus
“Olin hämmentynyt ja sen tajusi vasta seuraavana päivänä, että voitin oikeasti. SM-kisojen alku ei ollut kovin hyvä ja jossain vaiheessa olin kärkeä perässä jo kahdeksan heittoa. Nousin sieltä vasta sitten viimeisellä kierroksella. Suomen mestaruus oli tavoite kolmen vuoden sisällä, mutta se tapahtuikin tavallaan heti”, Laine kuvailee viime kesän tuntemuksiaan.
Kahden suurkilpailun menestyksen jälkeen Laine voitti Alutaguse Openin ja oli EM-kisoissa neljäs, mutta omien sanojensa mukaan kauden paras pelaaminen jäi heinäkuun tuntumaan.
“Siihen osui paras piikkini, minkä jälkeen oli vaikea saada keskittyminen taas kisoihin. Ei löytänyt ihan samanlaista virettä ja esimerkiksi EM-kisat menivät vähän penkin alle. Jenkkireissu oli sitten haastava, kun olin kipeänä koko ajan”, Laine toteaa.
Jenkkireissu, eli elo-lokakuussa Yhdysvalloissa pelattu viiden kisan paketti oli haastava, niin henkisesti kuin fyysisesti, sillä urakkaan kuuluivat muun muassa MM-kisat ja Disc Golf Pro Tourin playoffsit.
MM-kisoissa Laine oli 12:s ja playoffseissa 16:s. Kauden toiseksi viimeisessä, hieman pienemmän kokoluokan kilpailussa Carolina Clashissa hän oli neljäs ja kauden päätöskisassa Throw Pinkissä 29:s.
“Carolina Clashin viikolla olin saanut ruokamyrkytyksen ja pelasin koko kisan käytännössä syömättä. Kun ei ollut viikkoon syönyt oikein mitään, niin kauden viimeisessä kisassa Throw Pinkissä loppui jaksaminen. Siinä olivat jo niin väsyneet kroppa, hermosto, mieli ja kaikki”, Laine toteaa.
Kiertue-elämä on maistunut hyvältä
Yhdysvalloissa ovat lajin kovatasoisimmat kisat ja pelaajat, joten siellä myös Laine haluaa kilpailla. Viime vuonna reissukilometrejä kertyi jo rutkasti ja samaa on edessä tänäkin vuonna, mutta vielä edellistä aikaisemmin. Laine avaa kautensa 7. maaliskuuta Waco Openissa ja maalis-huhtikuulle on merkattu kalenteriin yhteensä seitsemän kilpailua.
Ammattilaisuuden rankempia puolia ovat jatkuva matkustaminen, pitkät etäisyydet ja latautuminen kilpailusta toiseen nopealla tahdilla. Laine on kuitenkin nauttinut kiertuelämästä, vaikka kaikki ei aina niin optimaalista olekaan.
“Siinä näkee paljon ja jos on pitkiä siirtymiä, niin matkalla voi käydä vaikka heittämässä jonkun radan. Jos on hyvä porukka, niin mikäs siinä. Siinä matkustaminen on mahtavaa, mutta sitten taas ruokapuoli siellä on huonompi. Jos haluat elää todella terveellisesti ja hyvin, niin pitää laittaa rahaakin aika paljon. Mutta jos mennään välillä syömään hampurilaisia, niin sitten mennään, ei se minua haittaa. Tykkään matkustaa ja pelata Yhdysvalloissa, mutta en haluaisi itse asua”.
“Kehitystä on tullut, ja toivottavasti se näkyisi myös kisoissa”
Laineen polvi leikattiin syksyllä heti off seasonin alussa, mikä on tuonut oman mausteensa syys- ja talviajan harjoitteluun. Töitä on paiskittu ahkerasti ja tarkalla pieteetillä.
“Polvi aiheutti viime kaudella jonkin verran kipua. Kisoissa on niin paljon adrenaliinia, ettei sitä huomaa, mutta kisojen jälkeen oli vähän kipuja. Siitä voi joko tehdä ongelman tai sitten hyväksyy sen, että tuollaiset kuuluvat kauteen. Viime kaudesta jäi yleisesti hyvä fiilis, eikä jäänyt tunnetta, että olipa rankka kausi”.
“Puttaamista on parannettu, ja se on selvästi myös kehittynyt. Rystyheiton rytmiä on myös parannettu ja kämmentä on opeteltu lisää, että voisi avata useammin väyliä silläkin. Tasaisuutta pitää kilpailuissa vielä kehittää. Olen myös aika tunnepelaaja, että jos peli ei kulje, niin tunteet meinaavat kiehua. Siihen tarvitsen myös kehitystä”, Laine listaa.
“Kehitystä on tullut, ja toivottavasti se näkyisi myös kisoissa. Se on suurin tavoitteeni. Tietysti on alkukausi ja on taas outoa mennä heittämään tuulisiin keleihin. Se, minkä teen nyt viisaammin on se, että tulee selvät lepopäivät ja pidetään huolta kropasta siten, että jos on lepoviikko, niin käydään salilla ja pidetään voimatasot yllä. Vaikka viime kaudellakin tehtiin, mutta nyt siihen pitää panostaa vielä enemmän”.
Teksti: Markus Viljanen
